Ihmiset marssivat riveissä ihmiset marssivat riveissä ihmiset marssivat
Minä seison reunallasi, meri
Seison reunallasi viekas ja valkea vesi jota kerran rakastin
Jonka terävät liuskat vellovat nyt silmissäni kuin valokuvat
Nykivät kalat jotka eivät tunne rauhaa
Ja minussa elävän hirviön jäljissä kulkevat vain ajan heikentämät jalat
Punaiset lyhdyt
Tiedottomuus tulevasta pimeästä
Ihmiset marssivat riveissä
Suola kerääntyy lasiaiseen ja maisema alkaa ottaa muotoa
Jollaista ei kuuluisi olla
Ihmiset marssivat riveissä ihmiset ihmiset ihmiset
Ja reunallasi, meri
Minä olen kaikkea yhtä aikaa
Olen elossa kunnes näen köydet kaulallani
Ihmiset huutamassa kaloja rantaan
Aurinkoa pimeään
Aseita nieluun
Puita maata pitkin, niin, minä kuulen kuinka puut kasvavat jalkaterien läpi
Ja kalat karjuvat vettä mutta minulla on vain aikaa
Ja hiekassa nukkuneet eivät herää vaikka minä luulen -
Niin, minä luulen meren olevan vielä lämmin ja valon läsnä
Mutta minussa elävän hirviön jäljissä kulkevilla on kahdet kasvot
Pimeän terästämät sormet
Jotka meren nahkaan
Hautaavat omiaan
