Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Runot Uni kauneimmasta unesta
QR-Code dieser Seite

Uni kauneimmasta unesta




(Novalis)



Silmuilevan kevään ensikukintoin aikaan
kohtasin ensi kerran tuon neidon ihanan.
Sinivuokoista hänell’ kimpun taitoin
ja suudelman hänen suullens’ annoin.

Kesän huikaisevan kukkameren aueten
painauduin likell’ rakkaani rintaa vasten
ja hänell’ valan rakkauden ikuisen annoin.
Valittuin kanssa kedoll’ telmin, unelmoin.

Mutta syksyll’ rakkaani haikeaksi heittäytyi.
Hän vuolaasti itki - ja kyynelsilmin minulta kysyi:
Rakastatko näinä vajoavina hetkinä yhä minua?
Vai pitääkö minun jatkaa kulkuain yksin, ilman sinua?

Talvi saapui ja rakkaani elinpäivät päättyivät.
Muistan: Hänen huulens’ hieman hymyilivät
kun katselin arkuss’ hänen lempeitä kasvojaan.
Sitten hänet laskettiin syväll’ poveen maan.

Oli kevät taas kun nähdä sain rakkaani uness’.
Täss’ uness’ hän nukkui alla suuren tammipuun.
Se kaikk’ oli lumottua – lumottua kuin taika kuun.
Täss’ uness’, jonka näin, ei ollut lunta maass’.

Kun suudelman hänen suullens’ taas annoin:
Hän heräs’ ja ihanasti nauroi – minäkin nauroin!
Sinä hetkenä vakavan ilon hurmion kokea sain
kun rakkaani sanoi minull’:Suloisen unen näin.






















Arvostelut

Ei arvosteluja

Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS