Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Runot Ofelia, rakkaani
QR-Code dieser Seite

Ofelia, rakkaani




(Hamlet)


sinä uneksit peilikirkkaan sinisen pinnan
josta heijastui sinun halusi kohde

sinä kukitit muistosi ja puit valkeaan
huolellisesti laskostelit kyyneleesi pellavaan

sinä hautasit surusi unen venheisiin
jotka eivät milloinkaan enää palanneet

ja astuit kohti heijastuksen pintaa
johon kuu oli pudottanut koko olemuksensa

hameesi kahisevan valkeuden annoit
koskettaa heijastuksen sinistä pintaa

kaipauksen ytimessä voitit rauhan
ja koko voimasi kosketti unta harsojen takana

ruumiisi löydettiin rannalta seuraavana aamuna
puolittain upoksissa kuin hylätty ruusu

sinuun verraten olen vain varjojen prinssi
ikuinen epäilijä ikuinen kieltäjä

kirkas säie sinä olit uni unesta valo valosta
sinun haudallesi tuon kukkia uudelleen ja uudelleen





















Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 1 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
4.5  (1)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Ofelia, rakkaani 2020-10-21 08:46:05 haavanlehti
Arvosana 
 
4.5
haavanlehti Arvostellut: haavanlehti    October 21, 2020
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Pidän tässä runossa siitä, että siitä ymmärtää tapahtuneen, mutta se ei ole kuitenkaan liian selkeä. Runosta varmasti löytyy jos jonkinmoisia ulottuvuuksia,jotka eivät kaikki minulle auenneet mutta voivat aueta monelle muulle. Hyvä!
Viimeinen säe on todella kaunis

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS