Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Runot Heinäkuu 2007
QR-Code dieser Seite

Heinäkuu 2007 Uusi

Alun voi sijoittaa siihen punaiseen autoon
Kotikaupungin kaduille
niille, jotka vuodet ovat muuttaneet pieniksi ja nostalgisiksi
(vai oliko se alkanut ennen kuin edes tapasimme)

Olimme oikeastaan vasta lapsia, emmekö olleetkin? Sellaisia kahdeksantoistavuotiaat ovat
Vaikka meillä oli halumme ja tupakkaa ja ilma välissämme oli metsäpaloa

Silloin minä näin ensimmäistä kertaa
Kaikki vieraat maat ja sylit
Reunan jonka yli minäkin pääsisin, sinä vaikka ajaisit minut

Ja että se kesä ja auto ja kadut olivat niitä aikaikkunoita
Jotka eivät päästäisi irti edes ihon muuttuessa
Kun me asuisimme maailman eri laidoilla

Emmekä näkisi toisiamme kun olemme kaksikymmentä
Tietäisi millaisia olisimme kun saisimme todistuksia ja lapsia ja asuntolainoja
Kolmekymmentä,
Ja yhä sinun äänesi on tuttua
Alkuääntä vuosien takaa,
Ihoni alaista.

Ja kun minä viimein näen sinut, minä sanon:
Sinä kesänä heinikko oli kuivaa kuin ruuti, muistatko?

Yhä sinun,
R

Arvostelut

Ei arvosteluja

Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS