Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Runot Pelastajat
QR-Code dieser Seite

Pelastajat


taas kerran se sisältä tuhoaa
puhaltaa valon pois, vieden kohti pimeää.
synkimpinä aikoina
tunnen olevani yksin.
kipu on ympärilläni aitoina,
estää minua lähtemästä.
vankina
olen

tämä on tarkoitettu pelastajille
unohdetuille
jotka itsekin unohdin
heille jotka antavat kätensä muille
antavat turvaa kuoppaan pudonneille

syvältä juurista he nostavat eksyneet
eivät kääntäisi selkäänsä,
eivät pois menneet edes synkimmän kohdalla
antoivat itsensä kurjimman kohtalon
syvimmällä haudalla
ettei kukaan putoaisi pois

pois luolasta
jossa yksin kuolemaa silmiin katsot
elävien kirjaan tuonelasta
he nostavat kun annat kätesi

kiitos siitä että olette olemassa
antamassa toivon lämmintä kipinää
parempaa valoa luodessa


Arvostelut

Ei arvosteluja

Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS