Yöllinen virrenlaulu havahduttaa hereille
Ruumiini äänet harmoniassa jääkaapin hurinaan
Sisäinen kelloni suoltaa happoa kurkkuun
Kuolleet hiukseni kuuliaisena odottaen
Rummutus kumpuaa syvältä
Pysähtyneet tahdit
Jäävät elämään kuurojen tajuntaan
kun painovoima muistuttaa olemassaolostaan
Yö kiteytyy sikiöksi, alkueläimeksi
joka opettelee uimaan
