On koittava aika kun pakenemme täältä.
Vielä kerran saan kokea olevani nuori silloin.
Varisparvi kohoaa siivilleen.
Se lentää taivasta kohti.
Yksinäänkin voi onnen löytää
ja silloin sen vasta löytääkin tosissaan.
Aurinko paistaa kasvoilleni.
Minä tunnen sen lämmön kuten aiempina kesinä.
Joudun pakenemaan sisältä ulos jonnekin, missä on hauskaa.
Vielä kerran, minä liidän tieheni aivan kuin liito-orava.
Kaipaus, suru ja ikävä eivät estä minua poistumasta.
Ei niistä ole apua onnen löytämisessä.
Paetkaamme täältä lintujen ja liito-oravien lailla.
Oikea kotini sijaitsee syvällä sisimmässäni.
Ei se ole muualla, kun muualla kiristetään, kiskotaan ja uhataan tuhota minut ainaisesti.
Vielä kerran aurinko valaisee maailman sateen jälkeen.
Silloin taivaalle ilmestyy sateenkaari.
Luonto kukkii terveenä ja raikkaana.
Siteet roskaan on katkaistu.
Silloin minä liidän pois täältä jalokivet taskussani välkehtien.