Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Runot Arvoton
QR-Code dieser Seite

Arvoton

Päivällä näen tytön, tinkimättömän ja syvän.
Keskipäivällä kyllästyneen ja niin päilyvän.
Iltapäivällä alkaa ilme jo kirkastua vähän,
illalla tuo ihminen ei voi jäädä enää tähän.

Hän muotonsa muuttaa ja ilmeensä vaihtaa,
persoonansakin melkein nyt uudeksi laittaa,
outo muutos jo käy koko olemuksensa yli,
ei samaks' kukaan tunne, ei ees rakas syli.

Hän juhlii ja elää tai niin hän kai luulee,
ei itsekään huomaa, et' kaikki sen kuulee,
nyt huomatkaa minut ja hätäni suuri,
on pelkoni hirveä ja edessäin muuri.

Jos kukaan ei häntä nyt huomaakaan,
hän olemasta lakkaa ja siksi juo vaan taas,
juo rakkautta, huomiota ja katseita noita,
mut sisäistä arvottomuuttaan ei mikään kai voita.


************

Vanhanaikaisen tyylinen riimirunoni vuodelta 2005

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 1 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
2.0  (1)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Arvoton 2018-05-20 00:52:53 boxo
Arvosana 
 
2.0
boxo Arvostellut: boxo    May 20, 2018
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Tuossa alussa ihmetyttää tuo "syvän"..miten ihminen on "syvä"
"hän juhlii ja elää, tai niin hän kai luulee.
olisko tuossa ollut pilkun paikka? ja seuraava rivi isolla?
Muutat Minä muotoon seuraavaksi, ja sitten taas HÄN muotoon....?

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS