Siniset lehdykät nousevat puiden oksista.
Ne ovat kuurankukkia, jotka pakkasnoita on loihtinut yöllä.
Luonto on nukkunut talviunta jo jonkun aikaa.
Orava syö ahnaasti kaiken löytämänsä ravinnon
Kävyn siemenet katoavat sen suuhun
ja kaiverrettuaan ulos siemenet, orava nakkaa kävyn alas maahan.
Kuurankukat muistuttavat tähtiä,
joiden sakarat osoittavat joka suuntaan ylös ja alas,
Aivan kuin havun neulaset.
On harmillista se, ettei kuurankukkia voida säilyttää,
Kun ne eivät säily kovin kauaa.
Ikkunalasi on täynnä hopeisia kuurankukkia.
Puhallan lasiin, jolloin ne sulavat ja valuvat pian vesipisaroina alas.
Kuurankukka hajoaa lämmössä
Sen jäätynyt muodostelma katoaa.
Toiveet vaihtuvat entisistä uusiksi,
Kun vastassa on paljas todellisuus.
Se ei katoa eikä valehtele.
Totuus ei jätä meitä kohtaan eikä valehtele.
