Herääminen kuolonunesta
wicca varpaillaan happosateen poikkijonossa
piiri jossa kynttilöitä jotka palavat kaanonissa
silmät muinaisen gallerian seinällä
vinoneliö on geometrian suurenmoisin keksintö
kulmat ovat paikallaan mutta luonne vääristynyt
hulluus piilossa kevään sadepisaroissa
ikkuna katsoo yksilön lävitse
yksilö huokaa kuin ääni tyhjyydestä
valtatie kilpailee olemassaolostaan puiden lehtien kanssa sydän väärällään kaavioita ja pakokaasua
iholla kiitos viime yöstä, valkoinen ratkaisuparvi johon kiinnittyneenä kaikki värit
tavoittelemattomissa oleva kivimurska jossa palapelin viimeinen pala
siskot ja veljet vihtojen sisaruspiirissä
kädet kohti kattoa ja
jalat tiukasti maassa.
