Ei tuskaa voi perata pois,
kuin kalaa kuivalla maalla
kidukset auki
puukko niskaan,
rintaa puristaa
Luojan käsi
ei kanna huutaa
ihmisen uimataito
kun on heikko
ponnistuksesta väsyy
aineen olomuoto
perkuutähteet
puristaa, muovaa
Hengen irti aineesta
linnun lentoon päästää Satakielen
ylöspäin lintusi kohoaa
laulaa kirkkaammin uuden laulun.
Mitä lähempänä kotia
sitä syvempi meren hiljaisuus
maa jalkojen alla
