Istuin kotonani hermostuneena katsellen kun teksti töni paperini pintoja silkkihansikkain
silloin heistä kaksi tuli, huusin: "Menkää!"
ja he menivät mutta ensin repivät romaanini kappaleiksi
pakkonaivat vaimoani silmieni edessä pidellen minua kuristusotteessa
he tuhosivat sen kaiken estetiikan ja muistot joista olin maksanut enemmän kuin minä maksan yhteiskunnalle
mutta luojan kiitos, järkeni ei sumentunut sillä minulla ei ollut mahdollisuutta valittaa
vaimoni meni suihkuun joten poliisikaan ei enää tutki tai tuumi — liekö se hyvä vaiko huono asia sillä vaimoni syyttää yhä minua
Ja nyt, vuosien päästä olen tässä, enkä muista tapahtuneesta mitään
ja heistä yksi, vuosien päästä, kolisteli ovellani anteeksipyyntöään
Mitä olisin voinut sanoa?
Raiskattu olo.
