pyydän
asettakaa minulle porttikielto
tunteiden maailmaan
suorittakaa lobotomia
limbiseen järjestelmääni
iskekää jo rintani läpi
se teroitettu seiväs
jos tuntisitte elämäni tuskan
ja sieluni riivaajat
armahtaisitte
yritän imeä elämän mustaa verta
sumuisten metsien kätköissä
yö yön jälkeen
ulvon yhdessä
nälkäisten susien kanssa
puolikuun kelmeydessä
herätäkseni vain heikompana
joka ikinen päivä
siis
muuratkaa sieluni tiiliseinään
täyttäkää sydämeni sementillä
olen väsynyt tilkitsemään
sisimpäni ovia ja ikkunoita
arvokkuuteni riekaleilla
alan loppua pikkuhiljaa
kertokaa minulle
milloin saan alkaa