mihin jäi pyssyleikkien
varpaissa asti
vavisuttava jännitys
kukkulan kuninkaan
lumisten kasvojen
voitonriemuinen virne
vuodet juoksivat lujaa
kutoen elämää kuin
viimeistä päivää
pistäen monta pistoa
ja yhtä monta paikkaa
nyt on pienen hallitsijan
märät kasvot kuivattu
ja nenä niistetty
ja on tullut aika niistää
ihan itse oma nenä
mutta lupaan silti
saat nenäliinaani lainaksi
aina kun omasi loppuvat
saat kävellä kohti aurinkoa
selässäsi elämänmakuinen
reppu täynnä kasvuvoimaa
jo todeksi tullutta
eikä se voima lopu koskaan
se on aina sinun
kunhan vain avaat repun
ja usko pois
se ei koskaan tule luoksesi
ilman kukkulan kuninkaan
nauravia kasvoja
