Jokainen liekki voimistaa,
lämmöllä kehon valjastaa,
voima tulen on,
lähes voittamaton,
silti sitä ei voi kun rakastaa,
sen raivo pistää parastaan.
Tuulen vire pieni on,
niin viileä ja huoleton,
kevyesti ilma kantaa,
jopa kehoani vankkaa,
voi olla lempeä tai raivokas,
silti aina yhtä arvokas.
Kaunis virta puroissa ja joissa,
vielä kovempi kuohu koskissa,
kaunis, virkistävä ja luonnollinen,
on veden kulku ikuinen,
vesi aina voimaa antaa,
sen avulla jaksaa jalat kantaa.
Ei ole kalliota parempaa,
lujaa vahvaa suojelijaa,
maa kantaa kaikkia,
ilmaa, vettä ja tulia,
luotettavin on se kaikista,
pitää huolen terveistä ja sairaista.
Ikuisesti tahdon olla,
neljä eikä nolla,
tuli sydämessä,
vesi veressä,
ilma hengessä,
maa kehossa.
