Muistammeko vielä aikaa
kun haaveemme tanssivat kevään verkkokalvoilla
alavalla hilpeyden ulapalla
hyräilivät kastanjaiset rakkauden soinnut
viha rakentaa vihaa - mutta se luo myös painetta päähän
Sotarummut soi ja adrenaliini virtaa surutta pitkin manalan jokea
nuo kukat saivat sinut varomaan sanojasi
Kaikilla soi päässä se sama tuskaisa kappale
silmäluomet kuin rautaovet
jotka illan tullen suljetaan alhaistolta
me aateliset olemme hirmuista sakkia
silmälasit päässä me tarkkailemme
jospa joku tahtoisi meitä syleillä
kuin aikaisimman elokuisen aamumme villivarsa
jonka silmät ovat tulenkeltaista kultaa
