Harmaa arki
päivät täynnä tyhjää
aika matelee
viivyttelee
Ulkona paistaa aurinko
kuulen liikenteen äänet
ihmisten naurun
ja työmaan kohinan
Haluaisin liittyä mukaan
kulkea kaupungilla
hymyillä vastaantulijoille
olla huoletta
Mutta jokin estää minua
kertoen etten ole sen arvoinen
enkä standardien mukainen
Haluaisin olla paras versio itsestäni
nauttia pienistä asioista
antaa kaikkeni
Sen sijaan
istun sisällä hämärässä
päivästä toiseen
voimattomana, tarpeettomana
rikkinäisenä
Olen se tehdastuotannon
viallinen kappale.
