Miljoonia sinisen vivahteita
kaarrellen usvaisessa
pirun pellossa
Hitaasti lipuen kohti
rauhoittavasti
Vaaleansininen
Leutous ympäröi koko areenan
morfiinia ja sinfoniaa
Kirkas taivas, sana katkaisin naurattaa
Nyt se on päällä
sisuksiinsa kätkevänä
synkkänä liilana
Paleltaa, myrsky ei estele itseään
multa ympäröi maailmaa
Tummaa, liian tummaa
Tunnen kuinka liha irtoaa luista
viiltäen vie viimeisenkin
toivon henkäyksen
Olen murrettu
olen yhtä nousevassa tornadossa
Revin kaiken irti juurineen
murskaan tämän maan
Minä olen jotain mitä ei tulla koskaan unohtamaan
Kaikki on vain mustaa
taidan olla sokea
tai saanut kylläkseni väreistä
Lauhkeus,
totaalinen hiljaisuus
Sininen ei näytä siniseltä
enkä minä enää itseltäni.
