auringon raidoittaessa seinää
löydän itseni ajattelemasta
hataraa tulevaisuutta,
hetkiä joita ei ole,
lauseita joita ei tule
kuulen äänesi
syvällä minussa ja
näen hymysi hehkun,
kun suljen silmäni
pienen huoneeni pimeydeltä
katson haurauttasi,
itken kaipuun kyyneleitä joista
kasvaa oransseja tulppaaneja
äidin vanhaan lasimaljakkoon
illat jotka
olivat meidän ja
tyhjät tunnit niiden välissä
kietoutuvat mustaksi pitsiksi
yöpaitani helmaan
