Meistä ei tule ikinä karjaa
me emme taivu!
Taivutteko te, erkaannutteko te?
Te erkaannutte
se, kehen painoin pääni, muuttui!
sinä muutuit!
Ketkä muuttui?
Sinä muutuit!
(Välillä kätemme lyö yhteen, pappi saapuu ja näytelmä jatkuu)
Voi, sinua, kirjavaa tuskaa, neitsyenä
kuollutta lämpöä!
Kunpa minäkin unohtaisin ylpeän
vetäytyvän sieluni
(Ihmiset kokoontuvat yhteen, maa järisee)
(Näyttelijät pelästyvät, kun maa järiseekin oikeasti)
Teistä ei ole paluuta!
Minä haluan olla Te - totisesti,
minusta tulee pyhä Te!
(auto ajaa ohi, jossain räjähtää)
Tänä iltana veri virtaa kuin suolattu viini!
Minä tahdon olla se juopumus, joka
sitä seuraa - se tuli, jonka savuun hukkuu,
ellei sitä hengitä!
Me haihdumme, siispä olkaamme
varuillamme
olkaamme vesi!
(Liipasinta rakastellaan, yleisö on kuollut.)
Minä olen kuollut, olen jumala, joka puhuu tuonpuoleisesta
sointuisalla äänelläni julistan seremonian päättyneeksi
(jumala kiittää ja kuittaa, liittyen muiden kuolleiden joukkoon)
Täällä meistä pidetään huolta, täällä
minulla on minne painaa pää!
Totisesti, minä painan pääni minne haluan, sillä
minä olen kuollut ja minä olin rakastettu eläessäni
(jumala on varjo, jossa näyttelijät kylpevät.)
(Kaikki kerääntyvät ehtoollisen äärelle)
Iskariot: Tänä päivänä, minä annan teille jokapäiväisen kauneuteni!
(Yleisö buuaa, sielut tuovat Saatanan paikalle)
Nyt täytyy, totisesti, vaihtaa rituaalien järjestystä,
hakekaa paavi paikalle, ei vastaväitteille, kyllä paaville!
Paavi: Minä olen puu, josta apinat syövät leipää, tietenkin maksullista leipää!
Saatana: Nyt se myrkyn lykkäsi!
(Yleisö katoaa takaisin tuonpuoleiseen, takaisin tullessaan he tuovat tyttöni,
jonka kanssa käynniskelemme iäisyyden kiirastuleen, sillä olemme syntisiä, ja meille
ei mahda taivaallinen torvi yhtikäs mitään! Olemme puettuna vaatteisiin, joihin on maalattu koko auringonlaskun väripaletti, ja siihen pahuksen auringonlaskun balladiin me jäimme, Aatamin ja Eevan viikunanlehdellä soittelemaan, kuin emän naskit pahnoille.)
Saatana: Joko koittaa erheen päivä?
Lucifer: Niin yksinäistä, on niin yksinäistä olla täällä, kukaan ei minua huomaa, vaikka kaikessa piileksin!
Saatana: Kyynisyyden valo on minut häpäissyt, vaikkei se olekaan kuin eräänlainen typerä vertaus Jeesus Arkajalka Nasaretilaiseen.
Minä: Olkaamme hiljaa ja kuunnelkaamme rakkaani laulua, laula lintuseni!
Tyttö: Oi valo, oi tuska, oi tragedia!
Lucifer: Tuossa tytössä on se, missä haluan iäisyyteen asustaa!
(Lucifer viedään näyttämön taakse ja näytös päättyy kuolleiden raikuviin aplodeihin.)
