Aamu avasi silmänsä kuin lakastumaton kukka
aivoni kiertävät noidankehää sinun
tattarimaallasi
vannon olevani vapaa, kun päätän myöntää
vapauden itselleni
Teillä on hullu meripihkan unessa
meillä on kevät lumpeenlehtien laidalla
joka tanssii sadetanssiaan
kuin ruohonkorsi, se taittuu tuulen
puhaltaessa keuhkojen ilmaa
minä luen järven alttarin prinsiippiä
minä olen vanha ja raihnainen merisiili
täynnä tuhkattuja merkkejänsä
heidän symboliikkaansa
manan mailla
Te kutsutte meitä
me kutsumme teitä
liittykää villiin kaaokseemme
öisen valtatien loppuun, jonka alusta
kirjoitan, minä olen alku ja loppu
itselleni
sinä et salli sitä
tahtoisin tappaa, jos se olisi
päivän sana.
