Hän oli kuin hämmennys
puut juoksivat auringon tulta
karkuun
kielot rakastelivat pilvien huminaa
sielun rappio muuttaa mielen
taivas hajoaa sinisiksi palasiksi
avaruuteen
femiininen inspiraatio suoltaa syliini
puiden varjo on kuin sadat sissisotilaat
En pääse rauhattomista öistäni
olen sinkkiämpäri johon syljetään
ateriat ovat vain haave, joiden
ylitse ajoneuvot luisuvat
pintakiilto on kokemusta rikkaampaa
lauma oli kuin syötti
sitä rakastelisi jos sitä rakastaisi
Juopumus valloitti kadotuksen kadut.
