Tuulet pesiytyivät elämän valtatien ojiin
jätin kylän, sen ihmiset, vihreissä vaatteissaan olennot tanssivat sydäntalven sinfoniaa
olit hopeinen metsä, siellä missä aamu sarastaa
nyt olemme valkoisia sieniä illan kauhussa
vanhojen aivojen veri valuu lattialle
yksi kilta, yksi usko
tänne mennessäni en voinut väistellä tulta, kuusiaidat maailmanlopun teillä
kontrolli on mennyt alkuun, loppuun, ylös, alas
vie minut sinne, missä elämä tanssii hiekkasateessa
Raiskattu maa allamme
minä en etsi unta kasvoistasi
satyyrit rakentavat siltaamme
jota epätoivoksi tallomme
Jätän meille maan, josta pakenet yksin
savy yllämme, leopardi
keltaisessa karvapuvussaan.
