mielessäni matkustan
autiolle saarelle
valtameren toiselle puolen
hiljaisuuden huminaan
lainemuurien taa
pudotan ajatuksia
painavasta veneestä,
osa jää kellumaan
ikuisuuden aallokkoon
koralliriuttojen kaveriksi
seilaan aivan yksin
lämpimälle rannalle,
huokaisen,
katson sinistä äärettömyyttä
ympärilläni ja hymyilen
mutta sitten
sinun laivasi
ilmestyy tyhjästä horisonttiin,
merivesi muuttuu
kyynelten altaaksi