Varreltaan vielä vaatimaton, minulle olet suuren suuri.
Pieni mies vielä, sanasi mittainen toki.
Kasvat kuin verso maan, varjosi kisaa omani kanssa.
Eilen olit nyytti pieni, tuskinpa aika vain nopeaan kulkee.
Elämä edessäsi, ei takanasi, vaikka minäkin sinne joskus vilkuilen.
Synnyit ja kirkastit maailmani, et valinnut minua, enkä minä valinnut sinua.
Ihmekös tuo, tiedäthän sen kai, kohtaloahan se vain.
Olin vierelläsi kun otit ensiaskeleesi, sen muistan ainiaan.
Sanot sanojasi, minä kuuntelen niitä ihaillen, viisaita ja tärkeitä.
Saanhan kulkea vierelläsi, käteesi tarttua, tarvitsethan minua vielä.
Kuljethan sinäkin minun vierelläni, silloin kun minä tarvitsen sinua.
Eilen, olit nimetön vielä, tänään olet nimesi ansainnut.
