Tuuli hiljaa tuulee, hiljaisuus on laskeutunut, ylle muistojen.
Vain kivi, päällä viimeisen leposijan ja kukat aikaa sitten kuihtuneet.
Tervehdys, vanha ystäväni.
Aika on kulunut ja vuodet ovat vierineet, kun seison hiljaisena, vierelläsi.
Kuin elämä, hiljalleen vierivät kyyneleeni, virtaan surun.
Hiljaiset jäähyväiset ja viimeinen hetki, ajan taakse jäänyt, kaikki tuo.
Nyt, seison jälleen vierellä, viimeisen leposijan.
Paljon, sanoja sanomattomia ja tekoja tekemättömiä.
Monet muistot rakkaat ja kaipaus sydämessä.
Lasken maahan ruusun ja pääni alas painuu, kyynelhelmen, näen putoavan terälehdelle sen.
Tervehdys, vanha ystäväni.
Ei käy ajan kellot.
Ei tarvitse kiirehtiä.
Ei tarvitse odottaa.
Täällä, aika on ajatonta ja ikuisuuteen pysähtynyt.
Hautakiven kullatut kirjaimet, nimesi ja aikasi.
Tulee kylmä, talvi tekee tuloaan.
Kävelen pois ja syksyn kuolleet lehdet, tanssivat hiljaa tuulessa.
Näkemiin taas, vanha ystäväni.
