OLISINPA TUO MAA
kesäsade kostuttaa maan
olisinpa tuo maa
imisin vettä elinvoimakseni
tuoksuisin puhtaalle mullalle
märälle ruoholle ja kesäkukille
olisin ilona muille eläville
nyt olen kuiva aavikko
halkeillut aro
en kykene antamaan
en liioin vastaanottamaan,
tarvitaan rankkasade
ja tulva
jotta kukkisin eräänä päivänä
****
OLISITPA SE SADE
ole rankkasateeni
ole tulviva vesi
sieluni erämaassa
ei haittaa, vaikka
sateesi satuttaisi
halkeillutta pintaani
kivusta kasvaa
uutta elämää tiedäthän
olisitko rankkasateeni
herättäisit minut elämään?
sataisit sitkeästi
sitä tarvitsen
kunnes sieluni pehmenee
ja antaa taas
auringon hyväillä
rakkauden ruusut kasvamaan
****
(Runoiluni alkuvaiheilta nämäkin omasta mielestäni hellyttävät pikku runoset eli vuodelta 2005. Tämä voisi olla yksi runo, mutta jostain syystä kirjoitin ne kahdeksi runoksi aikanaan, enkä ole lähtenyt sitä asiaa muuttamaan muuksi.)
