Pää painuksissa jonkin matkaa,
se lie tarkoituksenmukaista ja
tärkeää kun alusta aloittaa.
Tarkkaan tutkin joka kolonkin,
polun kiemurtelevan kun näen,
niin vaikean, toivottomankin.
Lasken askeleita, matkaa mittaan,
onnistunut oonko lainkaan mä
itseäin nyt eteenpäin saattamaan.
Auta ei mun päätäin vielä kohottaa,
täytyy uhrautua nyt tietä tutkimaan
ja ehkä jo näkökulmaakin tarkentaa.
Siispä ryömimään mä käyn nyt näin
paremmin voin nähdä nypyt edessäin,
enkä korkealta kaadu näin, kun ryömin
- hiljaa eteenpäin
v.2005
