Keiju metsässä
Tunne siitä, olet poissa
Metsä hiljainen, ainoa kaiku on nimesi, kun sut mielessäni näen.
Ei se ollut aitoa, kerroit mulle sen, silti jatkaen vierailuja.
Metsä kuohuu, äänet pahenevat ja täyttävät pään.
Minä juoksen ja etsin sua.
Sinua ei löydy, eikä metsä vastaa nimeesi.
Olit kuin keiju metsässä mun, tuoden valon ja hämmentäen kauneudellaan.
Sinä tuijotit mua ja aurinko laski, en ehtinyt mukaan.
Kun katsoit mua suoraan silmiin, halusin vain sut.
En ollut valmis, et sinäkään.
Pelkäsin ja niin sinäkin, mitä vuorenpeikot meistä ajattelee.
Päätin kohdata sut ja vakuuttaa, miten sydämeni sun luokse halajaa.
Pakenit kauaksi metsän laitamille, oli tämä kaikki sulle liikaa.
Minä etsin ja etsin, ikinä löytämättä.
Olit kuin keiju metsässä mun, tuoden valon ja hämmentäen kauneudellaan.
Sinä tuijotit mua ja aurinko laski, en ehtinyt mukaan.
Mä haaveilin susta ja mietin pidätkö vielä musta.
Uskoin miten sielumme yhteen vielä punoutuu, sen avulla yhteisen elämän jaamme.
Turhaa se on, niin turhaa.
Se on vain mun päässäni, sitä ei todellisuus oo.
Metsä hiljenee.
Ei nimeäsi enää kuulu, metsää pimeys hallitsee.
Olit kuin keiju metsässä mun, tuoden valon ja hämmentäen kauneudellaan.
Sä tuijotit mua ja aurinko laski, en ehtinyt mukaan
Löysin kerran jälkesi sun, kun aurinko nousi, et ollut yksin.
Ne vieraaseen metsään johti.
Ei tuttu metsä oo, eikä mul oo sinne asiaa.
En sinne sua seurannut, sen toisen kanssa onnesi vielä etsit.
Olit kuin keiju metsässä mun, tuoden valon ja hämmentäen kauneudellaan.
Sä tuijotit mua ja aurinko laski, en ehtinyt mukaan
En ehtinyt mukaan…
