Olitkin liian kaukana
Koko elämän mietin sitä tunnetta suurta, joka sut herättää ja väreissä maailman näet.
Hän olikin siinä, mutta liian kaukana.
Elämänsä rakentanut ja vahvalla tunneälyllä varustautunut.
Sekunti tuntui ikuisuudelta, ei mitään tarvitse sanoa.
Hän on siinä ketä etsit, sen toisen kanssa pitkän matkaa tietään kulkenut.
Tarvitsee katsoa vain silmiin ja tajuta, ei meitä koskaan viedä pilviin.
Missä menee raja itsekkyyden ja miten paljon se muita tuhoaa, heidät polvilleen heittää?
Mikä tässä on pelkästään omaa mielikuvitusta, eikä totuudesta tietoakaan.
Hän sinun kanssasi saattaa leikkiä, olet vain hetken iloa, sitten karma taas kostaa.
