Kuunsirppi on reikiä täynnä ja hiukan juustoinen
Hän maata katselee huumeisesti hymyillen
Kukaan ei tiedä mutta Kuu Jupiterin kanssa pilveä polttelee
Hän silmät punaisina tähtiä katselee
Universumin raja se houkuttaa mutta ihmiskehoni on häkki teräksinen
Kusipäiden veitsi yössä liikkuu verestä kiiltäen
Selvänä tajunta ei pysty saavuttaa mitä onneksi kutsutaan
Vainoharhat ja paranoiat saa kuolemaa kutsumaan
Oon kyllästynyt oottamaan ja vastauksia pelkäämään
En pysty näitä mätiä raajoja pois leikkaamaan
Hetken se mua helpottaa että voin lähteä milloin vain
Mutta tuhoaisin samalla ihmisen jolta elämän sain
