On saapunut kylmä syys,
viima villi ja huoleton.
Kesäjärvien päilyvyys
poissa seesteinen, tyyni on.
Puut ruskassa palavat,
kun metsän sisään kuljen,
sen palatsiin väriä valavat:
tuulta kuuntelen, silmät suljen.
Ilta-aurinko hymyten
sädehiuksillaan kaiken kultaa.
Varjot ujoina piiloon lymyten
hiipivät vasten multaa.
Tuliperhosten monien lailla
lehdet lentoon lehahtaa.
Kuin lintuset huolta vailla
ne tuulessa taivaltaa.
Kypsyvät puolukkahelmet,
veripisarain tavoin ne hohtaa.
Punastuu omenain posket,
syysviiman suukot ne kohtaa.
Pilven käsi sateet viskoo,
usva aamun hetkiin hiipii.
Myrskyn kourat kovat kiskoo
lehdet viimeiset, puita riipii.
Tulee yön tähtiaikaan
jo pakkasen morsian halla.
Tulevan talven kuurataikaa
tanssii se kuutamalla.
Linnut lentävät etelään,
kauas maihin lämpimiin.
Maa peittyy pian alle jään,
vaipuu talviuniin hiljaisiin.
Päättyvi veden juoksu,
nukkuu maisemat, äiti Maa.
Poiss' on kesäkukkain tuoksu,
talvipäivä kun sarastaa.
