Hei, mitä mieltä oot
Onko mun huudon saattamalla sanalla mitään painoarvoo?
Vaikka käytänkin kyynelkanavia kynänä,
tai vähintään kynän jatkeena.
Mä nyt kuitenkin nousin ylös jonkun asian puolesta.
Ei hätää, ehkä luin tästä hätäsesti netistä,
sohvalta vaakana, vakaasti velttona.
Medialukutaito?
Lukutaidotontako alat valistaa?
Ei mun arvolleni sopivaa,
VITTU
mä ehkä vedän sua pataan.
Mut hillitsen itseni
ja sitä sä et osannu odottaa.
Et sä kuitenkaan oo mun arvoiseni
Viha laantuu, mut sun väärinusko mun turhuuteen ei.
Hei, mitä mieltä oot,
kun mä en kuitenkaan käyny sun kouluu,
enkä valmistunu sun arvosanoilla.
Tällä nimenomaisella arvoasteikolla,
mun painoarvo on aina lähellä nollaa,
kun sä katot mua
ja kuuntelet mua
haukut ja hauot henkeäs kun luet mua.
Arvioit, vaikka et kirjoittanut mua,
pyyhi vaan pois paperiltas,
oot rypistänyt ihan tarpeeks mua.
Susta ei oo ihmisyys lähtöisin,
sielunvihollinen, särö kaikessa kauniissa.
Mut hei, mä jatkan tän kirjan värittämistä
Näätkö nää värit? Niissä on sävyjä;
on eloa, tarmoa, lahjoja, kauneutta,
vaikutusta, oikeutusta, muistutusta
kaikesta hyvästä, seurauksista ja niiden syistä
syvistä, vihasta, purkauksesta, huudosta,
itkusta, hymystä, kivulias muisto rakkaudesta,
mut ennen kaikkee anteeksiannosta
ja ehkä sen vastaanottamisesta.
Se on jotain mitä säkin tuut saamaan,
koska eihän suhun tule kuitenkaan aikaa tuhlaamaan.
Kirjotin tän hätäseen ja sen varmasti huomaa,
mut mun poika huutaa
ja oon nyt valmis vastaamaan.
