Trilogian vika teksti. Kaksi aiempaa (sydämestäni, Lapsisotilas) sävellettyjä lauluja. Tätä ei ole sävelletty. Enkä tiedä tuleeko sävellettyäkään.
Kenraali
Kylän koulun kentällä joukkueet jaetaan.
ottaa omansa käskijät vuorollaan.
Selät suorina kädet tervehdyksiin ojentaen
Hevosensa selässä kenraali johtaa katseellaan
Kyyneleitä silmissään nassikat vilkuttaa
Isät ja miehet marssirivit suoristaa
Vaimot huolissaan siunaa kenraalin joukkoineen
kuinka monta miehistä kohtalo suojaan johdattaa?
Aikaa huomaamatta …
Hiljaa käpysotilaat jonossa hiipimään
käpykenraali heittää taistoon käskyjään
Käpysotilaat kivet motteihin pakottaa
Hengettömät kivet, ei hengähdä yksikään
Tämä hiekkalaatikko on kenttä hurmeinen
Pojat isien taistot sotii matkien
Isät talojaan jälleen rakentaa ahkeraan
Rauhan aikaa rakastaa väsyny kansa totinen
Aikaa huomaamatta…
Pikkupojat leikkivät muovisotilailla
Olohuoneen lattia on rintama
Kiikkuu keinussa, hiljaa isoisä tuijottaa
Mallin otti itseensä isänsä poika sanatta
Kolmen polven kiviset asemat sotivat
Samaa maailmantulta tukahduttavat
Aika unohtaa, muistot kullataan tai haudataan
Samat virheet ihminen keksii ja jälleen toistuvat
Aikaa huomaamatta….
