Katuja kuljen kävellen
ovat toiset tien toisella puolella
nimiä huudan, tervehdin
he eivät ole kuulevinaan
yritän kädestä ottaa
mutta se hätistetään
avaan kahvilan oven
käytöstavat kadonneet
Kaikki katsovat kuin vierasta
vielä eilen he minut tunsivat
on hankala lähestyä vierasta
Näenkö jonkun tuolla katuvalojen loisteessa?
Toinenkin joka haluaisi vain rakastaa?
Nielen katkerat kyyneleet, kahvin lämpö lohduttaa
Ei kukaan tunnu omimmalta
ei mikään miltään
ei kukaan tunnusta omaksi
ja kun kotiin pääsen
ja sängylleni romahdan
ja peittoani halaan
toivoisin sen olevan joku aivan muu
unelmani totta
