Odotan loppua, unta ikuista, päivää jona voin vaipua Luojan käsivarsille, nukahtaa hänen armonsa lämpöön, vaikka uskoton hänelle olen ollut, aviomiestäni rakastan
Ei saarnat, ei messut, ei kirkonkellot ole äänellään häntä saavuttaneet, olemme edelleen pahoja
Vaiko muottimme rikkoutuneet? Sarjanumerot pahasti hukassa, tehdas lakossa - ei uniikkisarjaa enää valmisteta, pitää tyytyä halpaan kopioon - kierrätetään uutta, kierrätetään vanhaa
Käänsi hän selkänsä - ei rukoilut, synnintunnustukset tai ripit enää auta, käänsi mieheni katseeni pois minusta - luomuksestaan, jonka maanpoven savesta muovasi ja johon suudelmalla elämän antoi ja liitolla kihlasi
Mutta ehkä tahdoin liikaa toisen omaa? Kiellettiinhän se käskyissäkin, lohtua hain toisesta langenneesta, paljon hän antoi ja paljon hän otti pois
Kuinka ikävöinkään häntä! Hänen huulensa sytytti tulen, valon silmieni taakse, antoi välähdyksiä paratiisista ja lupauksen taivaasta, en keneltäkään ikinä samaa saisi
Mutta tahdoin enemmän vieläkin enemmän
Petyin mieheen, jota eniten rakastin, mieheen joka rakasti kaikkia
Ei hän ole luokseni aikoihin tullut, vaikka muille rakkauttaan julisti, yöt olivat pimeitä, kylmiä, yksinäisiä - en edes enää jaksa itkeä hänen peräänsä
Valon enkeli tuli ja pelasti minut, olihan hän hänetkin kerran jättänyt, kuiskutteli minulle salaisuuksia, korvaansa tuulen kuiskuttelemia, veden hänelle luottamia tietoja kaukaisista maista ja kuinka juoda tiedon lähteestä ja käyttää sitä oikein, kerrankin hän antoi itseään hyväillä - yksi yö, yksi lankeaminen ja taivaan kaikkeus häneltä kiellettiin, ikuisiksi ajoiksi, portilta käännettiin
Kelpaa hän nyt vierelleni kulkemaan, häntä ikuisesti odotan...
