En ole aikoihin osannut sanoa kuka olen
on juureni pimennossa
Kova kuori, veltto sisus
Osaan kyllä taistella soturin lailla, mutta sisin on itkijän
Samalla en voi olla miettimättä että keitähän tapaan kun aikani koittaa?
Toisessa maailmassa, jonka virtaan veneeni tuupattiin - osaan hädin tuskin soutaa
Osunko oikeaan rantaan?
Tapaanko rakkaani?
Olenko muistellut heitä tarpeeksi?
Olinko ikävöinyt heitä koskaan?
Päästinkö koskaan irti?
Tunnenko sieltä ketään?
Tapaanko uusia kasvoja?
On elämä meille annettu liian lyhyt, silmänräpäys ikuisuudessa, liian vähän aikaa - liian paljon kysymyksiä
Olen huolissani
Löydänkö ikinä vastauksia, olemassaoloni tarkoitukseen?
Onko minulla jokin suuri tehtävä?
Vai olenko vain hiekanjyvä miljoonien joukossa?
Olenko valmis kun lähtöni koittaa maailmaan uuteen?
