Miksi elämä tuntuu vieraalta?
Olenko vanha sielu, nuorena nukkunut - vaiko vain unohdettu?
Olen ollut aina mukana, seuraajana kuitenkin sivussa, jossain kaukana - yrittäen saada järkeä ohitse virtaavaan taustakohinaan
Saan joskus jotain sanottua ylivoimaiseksi käyvän huminan läpi, mutten ole varma kuuliko kukaan, oikeasti - ymmärsikö kukaan mitä todella sanoin ja mitä todella tarkoitin?
Vai onko vika sittenkin minussa?
Onko vastaus nokkani edessä? Peilissä?
Mitä minä en ymmärrä?
Auttakaa joku minua!
