(13-vuotiaana kirjotettu runo)
Etelätuuli taivaalla lentelee,
siellä ilmoja kesäisin hallitsee
ja tuulten säveliä soittelee.
Hän punoo säveliä ilmasta,
sen hennosta kultarihmasta,
jolloin viriää tuuli lämmin ja lempeä;
sitä sävel ohjaavi ilman hempeä.
Nyt vieno tuuli puhaltaa,
äänellä tuulenhengen laulaa,
joka ilmoja kesäisin hallitsee
ja tuulten säveliä soittelee.
Laulaa ääni pehmeä ja soljuva
kuin puro kesäinen, iloinen ja pulppuava,
tuo viestin mukana tuulen,
jonka taivaista ylhäältä kuulen.
Nyt aaltoilee kasvit kasvit ja valkea lilja,
kypsyy elonkorjuinen vilja
kun Etelätuuli puhaltaa,
ilmojen tuulista laulaa
ja suo maahan kesäiseen rauhaa.
