Kohtaammeko haljenneessa pimeydessä
neulojen lävistämän sydämen luona
puhaltamassa verta pois tuulesta joka pitää
meidät liikkeessä toisiamme vasten.
Kohtaammeko murskatulla portilla,
josta tulimme käsi kädessä suudelman toivossa
Elämännälkä vartaloa kihelmöiden rohkeita
sanoja suuhun päästäen.
Nyt: kysyy tämä hetki
Kohtaammeko alkueläinten historian
peiton alla niinkuin ensimmäisellä
aterialla kuunvalossa
rakkauden syntymän jälkeen.
Kukaan ei näe Aikaa
Aikaa tunteesta yksinäisyyteen
Aika on vierailija ihmisessä
Enkelin imitaatio fyysisessä lihassa
Aika on läpipääsemätön julma haarniska
jolla on tuhannesti käännetty miekka
elämän ja kuoleman äitien puutarhassa
Aika on Madonnan varjo ikkunalla,
tyhjällä viuhkojen kuvittamalla seinällä
Aika on avautunut ruusunlehti
rakastuneen naisen kämmenellä
