Yö on
uni kutsuu karkeloon
hiekka tuulee kaukaloon
kuunsirpiltä kaivoon
heijastuu kasvoja
kuka nyt unta saa
en tohdi katsoa alas kuiluun
seuraa pamppailuni rytmiin
sinkoudun tähtiin ja leijailen
keskelle pilvien
näen taivaankannen
putoan
huomaan etsiväni, pakenevani
kädessäni avain, puuttuva palanen
jossain arkku
jonka hävitin
