Varon koskettamasta
olet kuin reliikki
harvinainen ja arvokas
kömpelöille käsilleni
tyydyn vain ihastelemaan kaukaa
ettei katseeni verho sinua saastuttaisi
Vaikka et olisikaan lasia
et mene rikki muiden kosketellessa
niin korea olet ettei kukaan huomaa
kauniskin
Joskus en edes uskalla katsoa
etten sinua tahraisi
täyttymättömillä toiveillani
Joskus toivon etten olisi
jottei sinun tarvitsisi katsoa minua
epätaydellistä luonnosta
jota vasta rustataan
halvalle paperille
en ole vielä valmis teos
ehkä joskus kaunis
koristaa seiniä
Unissani näen
että sinä muovaisit minusta täydellisen
en saisi uneksia
karkeat kädet minua muokkaavat
miltei kokemattomat ja vanhat
eivät sinun nuoret virheettömät
Tässä ei ole ehkä mitään järkeä
mutta toivon sinun edes joskus laskevan
syvänsiniset silmäsi tasolleni
minuun ja huomaavan
toivon että se sytyttää sinussa yhtä pohjattomat
tunteet kuin minussa
