Joskus se tapahtui, tunsin kuolevani, toivo häipyi, ahdistus tuli eikä koputtanu oveen - ei pyytänyt lupaa astua sisään
en tuntenut tuulen virettä sen käydessä, nähnyt katuvaloja lattiassa
vain mustat verhot ikkunassa, ympärilläni mieleni kamppailussa
Kaipasin jotain käsinkosketeltavaa, halusin tuntea posliinin hopeareunuksen
Talven tultua olin hieman iloisempi, pimeä nielaisi minut ja tyhjän mieleni, pedaten makuusijan sielulleni, viimein uskalsin levätä hieman
En enää tiedä mikä sytytti valot silmiini, mutta luulen että huomasit
Aiheutuuko tästä minulle mitään hyvää?
Joskus sydäntäni särkee ja itken kuin lapsi - en hymyile vaan hajoan tuhansiksi palasiksi
