Kuulen sateen tunnelin päästä
aallot pauhaavat
lyövät rantaan
näen kasvosi veden pinnalla
melkein toisella puolella
en pysty menemään kanssasi pinnan alle
on liian syvää
en saa pelastaa
Aurinko on kirkkaampi kuin koskaan
kadotan sinut aaltoihin
Saisinko nähdä, saisinko itkeä kyyneleet, jotka toisivat sinut takaisin?
En kestä, olen rannalla
odotan järven tuloa
kävelen mudassa ja kellun
ajaudun mukaasi
kulta, olet painoni - tule hakemaan
pohjasta näen - alkaa satamaan
