Iloitsen siitä, kun hautani on lakastuvan ruusupenkin alla
kun niiden lehdet vaipuvat hautani päälle
siunaten lepopaikkani verellään
kuin veripisaroita kalpealla lumella
jotka imeytyvät kylmänkosteaan maahan
Kun sitten aamu koittaa ja sen säteet polttaa
eivät ne yllä turvapaikkaani
pilkistää ruskaruovikkoon
Kuitenkin unissani raavin arkkuni seiniä
ja vaikka huudan
olen rauhassa
olen turvassa
Auringon vaipuessa ruumiini herää
iho kiristyy
verenkierto lakkaa
vetäytyy kynsieni iho
ikenistä purkautuu pistimet haavoittaen kieltäni
nyt tunnen viinien maut
Musta veri valuu noroina suupielistäni
karkea kieli maistaa elämän halun
Hurmaa halulla juoda lisää
ja murtaudun ulos maan povesta
haistan elävien hajun
Metsästän
lymyten kaupungin varjoissa
rakennusten silueteissa
näen ihmisjoukkoja lipumassa lyhtyjen katveessa
Siirryn kujille
odotan
väijyn yksinäistä kulkijaa
jokaa erkanee joukosta ja eksyy pesääni
odotan
isken ja tapan,upotan hampaani häneen, tunnen viinien maut
palaan nukkumaan
tyydytettynä
aurinko nousee
