Hiljaa, vesi virtaa hiljaa, hyväilee kiviä, rantaa ja sen hiekkaa, kuljettaa
Hiljaa, aalloilla hiljaa lepää lehti, tuulen tuivertama, se kaikkialle ehti
revitty, hajalle vedetty, virran mukana lipuu hengetön lehvä
Hiljaa, vesi vuotaa maahan
Hiljaa, hyväilee elämän juuria minussa
ratkoo solmut ja avaa hengityksen
Hiljaa kosteus hyväilee, tiivistyy iholle, soljuu huokaisuihin hiljaisiin, vuotaen sitten ulos, kuin kätesi pitkin selkääni
Hiljaa, mesi pulppuaa nautinnon pisaroiksi kuin huulet huulia vasten
kosteuttaa kehot,jotka liikehtii liukkaana kuin vaahtopäät meren aalloilla
Hiljaa kuplii vesi, ruokittuna rypäleiden verellä, antautuu kytevään roihuun kunnes kiehuu ja vuotaa yli
Hiljaa pysähtyy virran vesi, kun tasoittuu mainingit - huokaa maailma, leväten tuulessa
Hiljaa päättyy ajatukset, kun aalloille antauduin
