Kun kuolinkellot helkkää, raavaat miehet pelkää, se häätää hiiret nurkista ja poistaa madot mullista, nyt kuolinkellot helkkää
Kun kuolinkellot helkkää, kärpäsetkin lentää, antaa myöten ja pelkää - ei, ei nyt kannata vielä tyhjää potkasta, kun kellot käy vastapäivään, sointi kellojen ei kuulu, elonviisari tikittää, ravaa myötäpäivään, nyt kuolinkellot helkkää
Kun kuolinkellot helkkää, kulkee pimeässä nurkassa mies hento, hauraat kulkuset kätösissään, kourassa, raahautuen pitkin seinää - näkee näyn ihmeenkaltaisen, kirjasta autuuden, alkaa kuolinkellot helkkää
Nyt kuolinkellot helkkää ja nihkeät seinät taipuvat, riisuutuu ja astuu mies ulos nahkapuvustaan, tanssii kanssa kuoleman ja soi serenadi ikuisten unimaiden
Kun kuolinkellot helkkää...