Vielä yksi uneton yö, silmissä ei kuun kajoakaan.
En vieläkään tiedä, miksi lähdit
Hajosin ilmaan, enkä koskaan palaa.
Vaellan ympäri tähtien siltoja, mutta en löydä sinua.
Kurkkuni rutistuu,
kuin rautakankien väliin,
ja minä itken
Kuumina virtoina suolaa
silmistä suoraan haavoihini.
Et anna minun hengittää, sinä olet ilmaa
keuhkoilleni.
Et anna minun nähdä päivän valoa, sinä olet
Aurinko sielulleni.
Jos tulet takaisin, ehkä voin taas elää, mutta siihen asti nitistyn mullan alla, saven
painaessa kylmänä rintakehääni.
Mikset anna minun nähdä hymyäsi,
se pelastaisi minut ja voisit mennä.
