he kertoivat
en kelpaa
minulla oli pahat kahleet jaloissani
ja kirkolla odotti rumat ämmät jotka sylkivät
en päässyt luoksesi järven toiselle puolelle
käteni olivat sidotut tiukasti synneillä
ja kirkkovene oli raskas soutaa yksin
en voinut varovasti syleillä suurta kauneuttasi
tiesin liikaa kaikesta silti mistään en mitään
en voinut suudella rohtuneena paljon
he tiesivät
kirotut kylän ämmät
ukot eivät välittäneet
en ollut hyvä
mätänin paikoilleni
onneksi sentään makasin kalpeana omalla valkoisella puolellani
jos lupasin että rakennan meille linnan keskelle mustaa metsää
oli vielä oudompaa että uskoit sen
tämä kaikki oli uutta paskaa
rivoa ehkä
kuinka pimeässä löydän koivun rungosta sen valkoisen kohdan
johon tatuoin meidät
ikuistan jos haluat niin sanoa
