Epätoivon keskellä kaikuu hapuileva ääneni,
käteni laskeutuu sykkivälle ihollesi
ja tuntee tuskasi painon kuin omansa
Mitä voi ihminen toiselle sanoa,
kun maailma on meitä vahvempi ja ankarampi?
Vain helliä sanoja voi kuiskailla
Odotan vain, että kuulet minut, kuuntelet,
että tunnet ja päästät minut luoksesi,
että kaiken keskelläkin muistat meidät
Se on meidän ihmeemme, rakkaus